Sitten on vuorossa tulipaikan ja laiturin teko.
Kuinka ollakaan… kevättulva ja jäät nostivat tolpat irti pohjasta, ja keväällä laituri kellui tälleensä.
Kun vedenkorkeuden vaihtelu näyttää peinessä järvessä olevan jokakeväinen ilmiö, päätin tehdä laiturista ponttooni-sellaisen. Aiempi laituri palvelee siis käyntisiltana ja sen alle laitoin neljä ponttoonia. Sen päähän tein T-osan jonka alle reunoihin kaksi ponttoonia. T-osa on kiinteästi kiinni käyntisillassa ja ramppiosan ja käyntisillan välissä on sarana. Rantaan pitää vielä valaa sementistä alusta jonka päälle ranppi tlee ja siihen kiinnikkeet, jotka huolehtii siitä että laituri ei lähde omille teilleen.
