Pirttiranta – Auvo

Katon laitto on vuorossa. Näitten valmisaittojen huono puoli on se että kaikessa on menty rimaa hipoen. esim räystäät ovat todella kapeat. Siksi päätin että levitän niitä parin laudan verran joka suuntaan.

Katteeksi laitoin tässä vaiheessa vaan yhden huovan. ehkä joskus myöhemmin laitan sen päälle vielä toisen kerroksen palahuopaa… mutta se sitten aikanaan.

Viimeinkin kevät ja päästään autolla perille. Eka homma on tehdä aitalle pintakäsittely. Käytän ns. Roslagin mahonkia, joka tarkoittaa sitä että sekoitetaan 1/3 tervaa, 1/3 vernissaa ja 1/3 havupuutärppättiä. Niistä syntyy kaunis ja luonnonmukainen pintakäsittelyaine joka on myös erittäin miellyttävää käyttäjän kannalta. Se ei tahraa käsiä ja sivellinkään ei kuivu tai kovetu.

Tein pienen tuuletusikkunan aitan sivuseinälle ja asensin sen paikalleen maaliskuun lopulla 2017.

Pääsiäisenä oli jo vähän merkkiä talven hellittämisestä.

Tonttikaupat tein 15.11. 2016. Heti ensimmäiseksi järjestin kaivurimiehen tekemään pistotien tontille sekä tekemään paikan pienelle kevythirsiaitalle. Tie tontin reunalle oli toki jo valmiina.

Seuraava toimi oli tilata Starkilta Lillevilla 217 kevythirsi aitta. Sen koko on 2 x 3 metriä ja katsoin sen riittävän köyhälle hyvin ensimmäiseksi tukikohdaksi jotta tontilla pystyy yleensä käymään. Se toimisi myös tukikohtana kunnes saunarakennus joskus myöhemmin valmistuisi.

     

Kuljetus Veju Joensuusta toi aittapaketin tontille ja itsenäisyspäivänä 2016 päästiin sitä kokoamaan kipakassa -15 asteen pakkasessa.

Aluksi kuvittelin että aitta lämpiäisi kaasukamiinalla, mutta leikkimistähän se oli sen kanssa. Pian totesin että pitää saada oikea tulisija ja hankin Puuilosta edullisen Mustang -kaminan hintaan 200 €. Savutorvet maksoi jotain 150 €. Kamiinan vein perille ja asensin 15. 1. 2017. Sitten alkoi tarkenemaan.

Uusivuosi kuitenkin vietettiin urheasti Pirttirannassa vaikka kaminaa ei silloin vielä ollut.

 

Säästin rahaa pikkuhiljaa, huvikseni, ja kun tilillä oli muutama tonni, aloin varovaisesti haaveilla että voisin ottaa loput lainaa ja ostaa oman palan maata.  Sitten ehkä etsisin vanhoja hirsiä, kierrätysmateriaalia yms joista voisin alkaa tehdä pienen budjetin mökkiä.

Kävin katselemassa tontteja Joensuun itä- ja pohjoispuolelta, mutta kaikki olivat joko väärään suuntaan, huonorantaisia, huonopohjaisia tai muuten eivät olleet sopivan oloisia verrattuna ajatuksiini. Myös kaavamääräykset sanelivat jossain aika pitkiä matkoja rantaviivasta mökkiin.

Viimein löysin Juuasta, erämaiden keskeltä, keskikokoisen järven lounaaseen aukeavalta rannata hiekkapohjaisen rinnetontin, jolla kasvaa komeaa männikköä. Sinne ensimmäisen kerran tultuani totesin että nyt olen tullut perille. Hinta vain oli korkea; 28 000€, mutta onni oli myötä ja sain tontin selvästi halvemmalla. Heti kun olin saanut riittävän summan tillille, riensin tekemään kaupat ja niin minusta tuli maanomistaja. Isäntä omalla maallani !

Alla kuvat tontin etelä- ja pohjoisrajoilta.

 

Ja video tietysti; etelä- ja pohjoisreunalta kuvattuna.